Miehellä oli synttärit eilen/tänään. Juhlat pidetään vasta myöhemmin, mutta tarkoituksenani oli kuitenkin olla hyvä avovaimo ja mennä ajoissa kauppaan hakemaan ruoka-aineksia ja kokata sille lämmin ateria valmiiksi kun tulee kotiin. Tuossa kuitenkin ulos päästyäni kotitalon kulmalla huomasin linnun, joka vaan makasi selällään maassa. Ensin katsoin että raukka on kuollut, mutta sehän hengitti! Ja hengitti ja hengitti ja hengitti vaan edelleen. Ei räpiköinyt, ei yrittänyt liikkua, mutta sen silmät olivat auki, sitten kiinni, sitten auki ja se hengitteli siinä ihan rauhallisesti.

No enhän minä voinut sitä vaan jättää siihen, mutta sitten iskikin paniikki että mitäs hittoa teen. Enhän minä tiedä mitä noille edes VOI tehdä! Se ei näyttänyt kärsivän, mutta eihän se kunnossakaan ollut, ja siihen musta ei vaan olisi että pystyisin edes kunnolla harkitsemaan eläimen kärsimyksien lopettamista hyi en en en. Varsinkin kun mitä jos se olisikin vironnut vielä, miten voisin ottaa vastuulleni sen, että päätän onko joku mahdollista pelastaa vai ei? Eikä mulla tietenkään ollut edes puhelinta mukana. Jotain ihmisiä siinä kulki ohi, eivät ne kiireisiltä näyttäneet, ja huomasivat kyllä linnunkin, mutta kaikki jatkoivat menojaan. Minä tulin takaisin kotiin ja purkauduin irkkiin, turvauduin googleen ja facebookkiin ja soitin sitten keräämieni tietojen perusteella Korkeasaareen, jossa sanottiin että linnun voi viedä sinne. Sitten iski paniikki, millä rahalla menen sinne kun rahat on muutenkin muka loppu, miten sinne edes pääsee, uskallanko koskea siihen lintuun vai kuolenko jännätauteihin, miten siirrän sen vahingoittamatta sitä, apua apua. Yritin kysyä onko mitään tapaa saada lintu hoitoon muuten. Ravasin kotikoneen ja ulkona olevan linnun väliä ja yhdessä välissä lintukin näytti enemmän kärsivältä, räpisteli vaan siivillään pystymättä liikkumaan ja se valitti. Muita virkoamisen merkkejä ei näkynyt. Siitä se tosin taas kohtuullisen pian rauhoittui, lopetti räpiköimisen ja jatkoi rauhallista hengittelyään.

Noh, eihän siinä lopulta auttanut muu kuin sitten rohkaistua ja pakata lintu (hevi-pusseista tehdyn käsineen avulla) pehmustettuun pahvilaatikkoon ja kiikuttaa se Korkeasaareen. Onneksi mies pääsi parahiksi töistä ja oli urhea ja ihana ja rakastan sitä ja se auttoi minua. <3 Minä olin tosiaan ihan paniikissa ja itkin ja vollotin (kyllä minä itken kaikelle, myös delfiineille Särkänniemessä niin kuin jaksan mainostaa), joten miehelle kunnia että jaksoi minua ihanasti ja hoiti tilanteen reippaasti. Oisin saanut sen lopulta itsekin hoidettua, mutta rauhoittuminen ois ollut paljon vaikeampaa. Mies tuli henkiseksi tueksi Korkeasaareen asti ja melkein sai mätkyt junassa kun unohti maksaa lippunsa kaiken häsellyksen keskellä, mutta persuade-heitto onnistui kun vedottiin huoleen vahingoittuneesta eläimestä. Tämä hyvä, koska raha on tosiaan enemmän kuin tiukassa meillä tällä hetkellä.

Lintu saatiin perille onnistuneesti ja se pysyi koko matkan tajuissaan ja aika rauhallisenakin. Mulle luvattiin vielä ilmoittaa sitten miten linnulle käy. Nyt sitten odottelen ja toivon parasta. <3

Illemmalla tilasin itselleni ja miehelle synttäreiden ja urotyön kunniaksi pizzat, koska itse en ollut edes ehtinyt mitään syömään vielä tänään kaiken tämän häslingin takia.

Ja joo minä tiedän että se oli vain lintu, mutta hitto Hämähäkkimieskin sanoo että "suuri voima tuo mukanaan suuren vastuun" ja se ei ollut kuin parin tunnin reissu Korkeasaareen ja takaisin ja reippaasti alle 10e matkakuluihin (/henkilö) ja jos sellaisella vaivalla voi pelastaa toisen elävän olennon hengen tai vaikka vaan helpottaa sen tuskia, niin mitä se on ihmisiltä pois? Ei kenenkään tietenkään pidä olettaa lähteävän korjaamaan kaikkia maailman vääryyksiä, mutta me ollaan ihmisiä, meillä on resursseja tehdä paljon hyvää tässä maailmassa. Jos eteen tulee joku tuollainen tilanne, jossa oikeasti pystyy auttamaan jotain toista, niin miksi niin moni aina vaan kävelee niistä ohi? Ei se ole keltään niin hirveästi pois joskus tehdä jotain sellaistakin hyvää, joka ei suoranaisesti vaikuta siihen omaan elämään. :( Itsehän tunsin itseni jo ihan paskaksi ihmiseksi, kun yleensäkään panikoin siitä että miten Korkeasaareen pääsee ja paljon se maksaa - ihan kuin asian selvittäminen ja tuollaiset pienet matkarahat jotenkin oisi niin vaikeita, että mieluummin pitäisi antaa toisen elävän olennon vaan kuolla kärsien.

Mitäs muuta sitten? Käytiin katsomassa leffateatterissa miehen kanssa perjantaina Sinkkuelämää 2. Uskomattoman huono elokuva, koska siinä ei edes ollut mitään pointtia missään välissä ja aaaa se oli vaan puhdasta huonoa. Siis miten on mahdollista saada täysin juoneton elokuva kestämään KAKSI JA PUOLI TUNTIA? Tästä huolimatta viihdyin leffan parissa todella hyvin, se oli ihan viihdyttävä typeryydestään huolimatta ja kivat vaatteet on aina kivoja. Plus mikä todistaisi miehen rakkautta naista kohtaan enemmän kuin se, että sen lisäksi että mies suostuu tuollaiseen kaksi ja puolituntiseen mieskidutukseen, se vielä maksaa koko reissun leffakarkkeja myöten? Rakkaus on ihanaa.

Kävin haastattelussa unelmatyöhöni jokin aika sitten, enkä saanut paikkaa. Harmittaa ja harmittaa, koska olen edelleen myös varma, että vaikka tehtävään valitulla kuulemma oli enemmän kokemusta kuin minulla, niin oisin silti ollut paras. Noh, aina ei voi voittaa, ja ilmeisesti ihan hyvän kuvan jätin itsestäni, joten ehkäpä joskus samaan firmaan pääsen jos/kun muita paikkoja avautuu (vähän vihjailtiin että saattaa avautua) ja siitähän on sitten tietysti ehkä mahdollista edetäkin joskus. Tällä hetkellä toistaiseksi kuitenkin työttömänä olo jatkuu (edellisestä paikastahan irtisanouduin itse, kun siellä ei haluttu maksaa palkkaa ajallaan eikä oikein, jos ollenkaan), eikä ole muuten yhtään mun juttu vaikka kaikesta tästä vapaa-ajasta nautinkin. Noh, ainakin se hyvä puoli tässä on, että kesä on ihanaa ja nyt on ainakin siitä aikaa nauttia ihan kympillä! Nukkuma-ajoilla tosin paha tapa vähän venähtää kun näin pitkään on vapaalla...

HEAVY RAIN

PS3

En ole paljoakaan kirjoitellut pelaamistani peleistä viime aikoina, koska nykyisen budjettini takia tuppaan saamaan kaikki kiinnostavat uutuudet hyppysiini vasta kun ne ovat suurelle yleisölle jo vanhaa kauraa ja arvostelujakin on ehditty julkaisemaan jokaisesta tuutista. Nyt on kuitenkin pakko päästä lisäämään oma ääneni hehkutusten joukkoon, sillä PlayStation 3:lle julkaistu Heavy Rain iski tähän tyttöön ja lujaa.

Nyt kun en enää ole pitkään aikaan työskennellyt pelikaupoissa, olen jättänyt suosiolla pelilehtien lukemisenkin vähemmälle - asiakkaiden takia ei enää ole samanlaista tarvetta olla perillä siitä, minkälaisia arvosteluja mitkäkin pelit ovat saaneet, ja tykkään mieluummin muodostaa itse oman mielipiteeni tyhjästä. Näinpä siis en tiennyt Heavy Rainista oikeastaan mitään konkreettista kun sen pelikoneeseen työnsin, ainoastaan että peli on saanut paljon kehuja ja "sä varmaan tykkäisit tästä". Vaikka en siis muita arvosteluja ole lukenut, en usko olevani ainoa tai ensimmäinen, joka lähtisi luonnehtimaan Heavy Rainia interaktiivisena elokuvana - ja tämän tarkoitan ehdottomasti positiivisessa mielessä.

Heavy Rain kertoo tarinansa intensiivisesti ja tunnelmallisesti. Musiikit ja kuvakulmat tuovat peliin elokuvamaisuutta ja rehellisesti täytyy myöntää, että tunnelmanluonnissa ja tarinankerronnassa Heavy Rain on ehdottomasti kärkiluokkaa pelaamieni pelien listalla. Onhan se itse tarinakin ihan hyvä, mukaansatempaava ja viihdyttävä, mutta nimenomaan tarinankerronta saa minulta nyt ehdotonta ylistystä - juoni etenee sujuvasti, eikä keskity seuraamaan ainoastaan yhden tietyn hahmon taivalta vaan elokuvamaisesti leikkautuu eri tilanteisiin. Kuitenkaan elokuvamaisuutta ei ole yritetty toteuttaa esimerkiksi Metal Gear Solid -sarjasta tutuilla tunnin pituisilla välianimaatioilla, vaan pelaaja saa olla mukana kaikessa lähestulkoon koko ajan. Keskusteluiden aikana saa liikkua vapaasti, nojailla vaikka seinään tai istua tuolille, mikä nyt itsestä sattuu mukavimmalta tuntua. Mehutölkin ottaminen jääkaapistakin vaatii useamman toiminnon, eikä tule siis missään vaiheessa unohdettua miksi sitä ohjainta yleensä pidetään kädessä.

Ohjaussysteemi on enimmäkseen varsin toimiva ja perustuu pieniin liikkeisiin ohjaimen oikeanpuolisella tatilla, sekä välillä muidenkin nappien painalluksiin. Ruudulla näkyy eri ohjainkomentojen kuvia, jotka ovat yleensä helposti yhdistettävissä siihen mitä pitää tehdä. Jos hahmo seisoo jääkaapin edessä mehupurkki kädessään ja ruudulla töröttää ylöspäin osoittava nuoli, on pelaajalle aika selvää, että tässä tapauksessa kallistetaan sitä mehutölkkiä ylöspäin jotta saadaan mehua valumaan suuhun. Tämä toimii, mutta kontrolleista löydän silti valitettavaakin: käveleminen ja hahmojen ohjaaminen on suorastaan raivostuttavan tönkköä nykyaikaiselle pelille. Mikäli Heavy Rain ei muilta osa-alueiltaan olisi niin upea, tämä varmaan rasittaisi minua huomattavasti enemmän.

Graafinen puoli on myös selvää silmäkarkkia. Missään pelissä en taida tähän mennessä olla nähnyt yhtä upeasti toteutettuja ihmishahmoja - näiden eleet, liikkeet ja kasvojen animointi ovat kaikki huippuluokkaa. Jopa hiuksetkin näyttävät aikalailla hiuksilta - monissa peleissä tunnutaan muuten saaneen jo ihmisten visuaalinen olemus melkein kuntoon, mutta jostain syystä jopa Mass Effect 2:n tapaisessa silmäkarkkipelissä pelihahmojen hiukset näyttävät lähinnä kuivuneilta savikönteiltä. Tietystikään Heavy Rainissa ei ole mitään omaa hahmonluontigeneraattoria, vaan pelin hahmot näyttävät tasan tarkkaan sellaisilta kuin ne on suunniteltukin näyttämään, joten yksityiskohtien kanssa ollaan voitu olla tarkempia.

Yksi pelin parhaista asioista on, että Heavy Rain ei tunne termiä Game Over - vaikka pelaaja kuinka sössisi ja tekisi virheitä, vaikka menisi niin pitkälle että tapattaisi jonkun hahmoistaan, niin peli jatkuu eteenpäin ja takaisinpäin ei katsota. Heikkohermoisemmille tarjotaan kyllä optiota aloittaa jostain taaksejäänestä kohtauksesta alusta, mutta tämä tuntuu melkeinpä turhalta - nimenomaan iso osa Heavy Rainin viehätystä on, että kerrankin pelaajan teoilla on OIKEASTI seurauksensa, joiden kanssa on pakko elää aina pelin loppuun asti. Pelin voi siis käytännössä pelata läpi kuka vain, oli tämä sitten kuinka hyvä tai huono pelaaja tahansa - loppuratkaisu vaan voi kömpelöllä ja hätäilevällä pelaajalla olla hyvinkin erilainen kuin vikkeläsormisemmalla ja -mielisemmällä pelaajalla.

Lyhythän tämä kokemus on. Heavy Rainin pelaa läpi melkeinpä yhdeltä istumalta - siis jos on tällainen työtön nörttityttö, niin kuin minä. Kelloa en pelatessa katsellut, mutta arvelisin että pelitunteja olisi kulunut noin kymmenen. Lyhyys ei tässä tapauksessa kuitenkaan haittaa, koska peli tuntuu alusta loppuun täysin ehjältä kokonaisuudelta, joka ei oikeastaan olisi edes kaivannut lisää pituutta. Tokihan sitä vähän tuli ontto olo, kun tämäkin herkku nyt loppui, mutta parempi näin kuin että olisi väkisin venytetty. Uudelleenpeluuarvoakin löytyy, sillä erilaisia loppuratkaisuja on monia - ja näihin vaikuttavat pitkin peliä tehdyt valinnat.

Mäyrä tykkää:
+ Pelin aikana tehdyillä valinnoilla ja virheillä on kaikilla seurauksensa, jotka pelaaja pakotetaan oikeasti kantamaan.
+ Graafinen ilme lienee upeinta silmäkarkkia, jota tähän mennessä on peleissä nähty.
+ Musiikit ja tunnelma ovat molemmat huippuluokkaa.
+ Uudelleenpeluuarvoa löytyy, sillä erilaisia loppuja on monia.
+ Ohjaussysteemi on toimiva ja intensiivinen.

Mäyrä märisee:
- Hahmojen kävelyttäminen on turhankin kömpelöä.
- Vaikka bugeja ei ole paljon, ne ovat sitäkin raivostuttavampia ja pahimmillaan vaativat koko pelin uudelleenkäynnistämistä, mikäli haluaa edetä.
- Vainoharhaisten tallentajien mielenterveyden takia pitäisi pelin vähintään puolen tunnin välein tallentaa varatallennus eri slottiin siltä varalta, että esimerkiksi sähkökatkos onnistuu turmelemaan tallennuksen. Ainakin tämä tyttö nukkuisi yönsä rauhallisemmin, mikäli peli vain tajuaisi näin tehdä.

9/10

Tällaisia siis tekaisin eilen, kun tuli valtava mielihalu jotain leipoa, mutta halusin päästä halvalla, eikä tehnyt mieli myöskään tuntikausilla aikaa kuluttaa. Tätä ohjetta olen nähnyt lukemattomissa eri leivontablogeissa, eikä nyt millään muistu mieleen mistä ohjeen bongasin ihan alunperin. Resepti varmaan tuttu valmiiksi jo monelle, mutta laitanpa sen silti tähän. :) Jotain minimaalista eroa tässä lienee alkuperäiseen, kun en tarkkoja määriä edes kunnolla muistanut.

Valkosuklaa ei minusta oikein läpi maistunut, vaikka laitoin vielä vähän enemmän kuin alkuperäisessä reseptissä. Luulen, että samantien voisi viskata vaikka kokonaisen Pandan levyn (130g), itse kun jätin siitä puuttumaan muutaman palasen, niin että todennäköisesti suklaata tuli itselleni n. 100g. Eihän mulla mitään vaakaa ole, mutta näin siis yksinkertaisella matikalla laskettuna. Hyviä olivat silti. <3

Flora Vanillaa ja mustikoita (ostin 200g pakastepussin) jäi kumpiakin ylitse minulla, enkä jaksanut sitten kehitellä muuta käyttötarkoitusta niin vatkasin lopun vaahdon kuohkeaksi vaahdoksi, läimäisin mustikat sekaan ja koristelin osan muffinseista tällä seoksella. Maistuu hyvältä. <3 Tuoreena parhaimmalta minusta, joten vaahtoseos kannattaa valmistaa ja läntätä päälle vasta juuri ennen tarjoilua. Tosin silloin voi olla sotkuisempaa, jos antaa jähmettyä jääkaapissa niin ei toisaalta valu niin paljon, mutta minusta ei ollut sillä tavalla yhtä hyvää. Osan koristelin parilla palasella sulatettua valkosuklaata, jota vaan läimin puolihuolimattomasti pikkulusikan avulla muffinsien päälle.

Mustikkavalkosuklaa-muffinsit (n. 20-22 pientä muffinsia, itse käytin Bruno-merkkisiä paperisia muffinsivuokia)

3 munaa

1 1/4dl sokeria

100g voita/margariinia

4dl vehnäjauhoja

2tl leivinjauhetta

1tl vaniljasokeria

1dl Flora Vanillaa

100-130g valkosuklaata (itse laitoin siis n. 100g, ja olisi minusta voinut laittaa enemmänkin)

2dl mustikoita

Sulata rasva ja anna jäähtyä. Sekoita vehnäjauhot, leivinjauhe ja vaniljasokeri keskenään. Vatkaa munat ja sokeri kunnolla vaahdoksi.

Lisää varovasti lusikalla sekoittaen vaahtoon vuorotellen muutamassa erässä jauhoseos, rasva ja Flora Vanilla. Kääntele sitten joukkoon rouhittu valkosuklaa ja lopuksi mustikat, edelleen varovaisesti.

Jaa taikina vuokiin. Itse laitoin taikinaa reippaasti yli puolivälin/vuoka.

Paista uunissa 200 asteessa n. 15-20min. (Minulla meni tuo 20min, mutta olen ollut havainnoivinani, että muutenkin tuossa omassa uunissani kaikella kestää kauan)

Super Mario on kova sana meidän taloudessa, ja tämän tietävät kaveritkin. Näinpä olivat siis yhteisvoimin hommanneet syntymäpäivälahjaksi kuvassa näkyvät ison Marion sekä Toadin minulle. <3 Synttärithän minulla kyllä oli jo puolisen vuotta sitten, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eikös?

Kiitos ihanat. <3

Tällainen lähti vappuaattona mukaan yhden kaverin illanviettoon. Tämä oli jo tehty vähän kiireessä, ja sillä ehkä selitän sen että jauhoja näkyy vielä tuossakin kuvassa. :D En myöskään viitsinyt tätä kappaletta nostaa vuoasta pois, kun kuljettaminen oli paljon helpomaa piirakan vielä ollessa vuoassa. Reunat pääsivät tummumaan vähän liikaakin, kun uskaltanut peitellä foliolla tätä kappaletta kun edelliselle kävi mitä kävi. (Tosin kokeilin silti yhdessä vaiheessa peittää ja sitten tämänkin pinta rikkoutui, mutta sen sai sentään enimmäkseen peitettyä sitruunoilla. Äh. :D)

Ohje siis lähestulkoon sama kuin tuossa Limettipiirakassa, mutta täyteohjetta on vähän muokattu. Pohjan ohje on sama ja alkuperäisohje on siis tosiaan Kinuskikissalta. Tästä vain on tehty vähän sitruunaisempi, käytetty sokeria fariinisokerin sijasta ja korvattu kookos kermalla.

Pohja:

¾ dl öljyä

100 g maustamatonta tuorejuustoa

1 dl fariinisokeria

1 kananmuna

3 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

½ dl vettä

Täyte:

Sitruunan mehua (itse käytin vähän vajaan puolikkaan sitruunan verran, tätä kannattaa koemaistella, että tietää mikä määrä sopii)

250 g maitorahkaa

3 dl kermaa

2 munaa

¾ dl perunajauhoja

1-1½ dl sokeria (taas kannattaa itse vähän maustella, riippuu sitruunan määrästä ja omista mieltymyksistä)

n. 1tl vaniljasokeria

Sekoita pohjan ainekset keskenään ja levitä voideltuun piirakkavuokaan jauhojen avulla. Sekoita täyte keskenään (itse lisäsin viimeisenä kananmunat, koska halusin maistaa ennakkoon vähän minkä verran mitäkin kannattaa laittaa, enkä halua maistella raakaa kananmunaa) ja kaada pohjan päälle.

Paista 200 asteessa n. 35 minuuttia. Tosiaan piirakkaa voi suojata foliolla pohjan saatua ensin kevyesti väriä ja täytteen jähmetyttyä, mutta tämä on taitolaji, jota en itse ilmeisesti vielä ainakaan hallitse.

Tällaisen leivoin vappupäiväksi tarjoiltavaksi kotiin. Olin iloisesti yllättynyt kun koko piirakan sai noinkin nätisti nostettua vuoasta pois kokonaisena (ja kyseessä EI siis ollut irtopohjavuoka). Olin toki kuullut huhua, että tämän pitäisikin olla mahdollista, mutta aiemmin olen tehnyt sitten koostumukseltaan ihan erilaisia pohjia. Tämä pohjamalli tulee siis varmasti olemaan käytössä jatkossakin! Piirakan pinnasta ei harmi kyllä tullut kovin tasaista, kun peitin tosiaan paistovaiheessa koko komeuden foliolla, ja sitten täyte vain... alkoi nousemaan? Ja tarttui toki folioon ja näin tuli epätasainen pinta. Noh, ei siitä nyt rumakaan tullut ja maku ainakin pysyi kohdallaan.

Ohje on siis Kinuskikissan Lime-kookospiirakasta, mutta koska en itse pidä kookoksesta, korvasin sen kermalla. Oikein hyvää tuli, joskin minusta lime ei maistunut ehkä niin vahvasti kuin olisi voinut - lisääkin olisi siis voinut laittaa. Riippuu tosin tosiaan siitä kuinka vahvanmakuisen piirakan haluaa - maistui se lime tässäkin, vaikka maku ei niin vahva ollutkaan.

Tällaisen tekaisin eilen ystävän syntymäpäiväksi. Harmittaa, että vähän kiireessä tämä piti lopulta tehdä, ja se myös näkyy. Kaiken kaikkiaan olen silti lopputulokseen oikein tyytyväinen! Ikävä kyllä jäi kiireessä näemmä ottamatta kuva päädystä, joten itse kääriytymistä ei näy... mutta yllätin itseni sillä miten nätisti ja siististi koko komeus kääriytyi. :o Käärimisvaihetta jännitin etukäteen eniten, koska en ennen ole tehnyt kuin yhden kääretortun (ja sen vielä enemmän kiireessä) jaaaa noh... siitä tuli aika lössähtänyt kokonaisuus. :D

Tämä kuitenkin pysyi kasassa nätisti. <3

Koristelussa käytetty harhaanjohtavasti persikoita ja viinirypäleitä, joilla ei tortun sisällön kanssa ole yhtään mitään tekemistä, mutta ei nyt muutakaan ollut. Suklaakoristeita tein Pandan maitosuklaasta ja valkosuklaasta. Näistä osa ei ehtinyt olla jääkaapissa tarpeeksi/olivat muuten liian hauraita ja vähän lössähtivät, mutta kukkaset (joita vieraat tähdiksi väittivät :| ) ja Panda sentäs pysyivät koossa. <3 Pandan kädessä on sitten olevinaan mikrofoni, mutta en ilman mitään kirjoitustyllaa ja näin vähällä harjoituksella kovin yksityiskohtaista jälkeä saanut aikaiseksi.

Pohja:

Normaali, vaalea kääretorttupohja. Itse noudatin Kinuskikissan ohjetta.

Täytteet:

Lemon curdia

n. 1½dl kuohukermaa

n. ½ purkkia maitorahkaa

Lapponia-mustikkalikööriä oman maun mukaan / vaihtoehtoisesti ihan vain mustikoita

sokeria & vaniljasokeria oman maun mukaan

Eli sivelin pohjan lemon curdilla. Tätä tuotetta on mainostettu useammassakin leivontablogissa, mutta en ennen tätä päivää ole ehtinyt/uskaltanut itse kokeilla. Nyt kokeilin ja hirmuisen hyväähän tuo on! Tulee siis varmasti käytettyä jatkossakin.

Sitruunatahnan päälle sitten kerma-maitorahka-likööriseos. Ohjeessa mittamäärät ovat tarkoituksellisen epäselvät, koska itsekin oikeastaan heittelin niitä vain näppituntumalla sekaisin, enkä ottanut kunnon mittoja. Lopputulokseen en itse asiassa ollut ihan tyytyväinen - maistui minusta liikaa lähinnä sokerilta, vaikka pelkkää täytettä maistellessani olinkin tyytyväinen (voi olla että koristeluun käyttämässäni kermassa oli sitten liikaa makeutta?). Toisaalta itse maistoin ylijäämäpalaista oikeastaan heti kun komeus oli valmis, kun parhaimmillaanhan tämä varmaan olisi vasta jonkin ajan päästä. Kun sain kääriksen juhlapaikalle, en enää tohtinut itse sitä maistaa, mutta muut ainakin väittivät sen olevan ihan hyvää (voi toki olla etteivät vaan kehdanneet sanoa toisinkaan. :D ).

Oli miten oli, täyteyhdistelmästä sinänsä pidin, joten pitää kokeilla vähän eri mittasuhteilla uudemmankin kerran. Mustikkaliköörin käyttäminen täytteessä oli aika spontaani idea ja vähän pelotti miten siinä kävi, mutta hyvinhän tuo näytti toimivan. Se ei myöskään värjännyt vaahtoa lähes ollenkaan, vaikka aika paljon uskaltauduin sitä sekaan lorauttelemaan. :o

Viimeinkin sain vähän kuvia siirrettyä kamerasta koneelle asti. Eli pääsiäiseen (josta onkin jo ehtinyt kulua hyvin aikaa) kuuluu ehdottomasti täällä päin persikkapiirakka, ja sellaista siis silloin leivoin.

Tämä on ollut yksi suosikkiherkuistani ihan pienestä asti. Pohja on ihan normaali makea piirakkapohja, jollaisten ohjeita löytynee joka puolelta. Pohjan lisäksi tarvitaan vain ISO purkillinen säilykepersikoita, kermaviiliä, kananmunaa, sokeria ja vaniljasokeria. Itse ladon aina pohjan päälle kasan persikanpuolikkaita nättiin ympyrään, niin että peittävät koko pohjan. Sen jälkeen laitan viili-kananmuna-sokerisotkua päälle, niin että persikat peittyvät. Komeuden saa koristeltua helposti jättämällä muutaman persikkaviipaleen ja asettelemalla niitä nätisti päällimmäiseksi. Nam. <3

Vinkkinä, että tietokone ja kokkaaminen eivät ole aina hyvä yhdistelmä - jostain syystä en itse tätä ikinä tunnu oppivan. Tämäkin piirakka jäi uuniin hippaisen liian pitkäksi aikaa kun taas unohdin, että sen voisi sieltä ehkä ottaa poiskin jossain välissä. Noh, ei se sentään karrelle ehtinyt onneksi palaa ja hyvää tuli kuitenkin. :)

Nyt on edellisestä päivityksestä sen verran aikaa, etten voi oikein mitään järkevää turista näistä tekeleistä, kun en muista suurimmasta osasta edes suurinpiirtein mitä ne sisälsivät enkä mistään yksityiskohtia tekovaiheista. Siksi tuntuisi hölmöltä laittaa jokainen esille erikseen, joten ängetäänpä viime kuukausien tekeleet sitten kivasti sumppuun. :]

Mustikka-jotain-kakku

Sen muistan, että mustikoita tässä oli, mutta olikohan niillä kaverinakin jotain? Ehkä vadelmaa? Ken tietää, mutta muistan tuon hyvää olleen. Muistan senkin, että lopputulos oli turhan lötkö, taisi johtua kiirehtimisestä. Olisi kaivannut enemmän jääkaappiaikaa, joskin ehkä yhdestä lisäliivatteestakaan ei olisi ollut haittaa? Kakun koristeet osoittavat muuten hyvin mitä tämä käsiongelma tekee leipomiselle: ideana kun oli pursotella suoria viivoja edestakaisin, mutta kun pelkkä pursottaminenkin tuntuu olevan oikealle kädelle liikaa ja vasemmalla en olisi varmaan edes osunut kakkuun. Noh, on tuo siksakkikin lopulta ihan persoonallisen näköinen ehkä? :)

Kinuskikikakku

Tässä taas ensimmäinen kokeiluni kinuskin parissa, taustalla bonuksena anopilta saatu upea hyasintti. :] Niin ja jotain kovasti kuivahtaneita marsipaaniruusuja on päässyt kakun päälle myös ensimmäisestä ruusuntekokokeilustani ikinä. :D Niistä ei tullut hirveän nättejä, mutta ensimmäiset kerrat ovat ensimmäisiä kertoja. Sillä puolestelen myös sitä, että tuo kinuski maistoi aivan hirveältä. Oikeasti, en tiedä vieläkään mikä meni pieleen, sillä tein kaiken ohjeen mukaan ja se käyttäytyikin ihan nätisti ja levittäytyi todella hyvin ja sileästi kakun päälle. Minusta olin vielä maistavinani sitä hieman siinä vaiheessa ennen kuin kakun päälle törkkäsin ja silloin se oli hyvää? Sitten kun myöhemmin kakkua maisteltiin ja sitä meni suuhun vähän enemmänkin, niin piti sylkäistä pois. : D Onneksi muuten olivat täytteet kohdallaan tuossa kakussa, joten ei hukkaan mennyt työ kokonaan, kunhan päällipuolen jätti nätisti syömättä.

Tämä oli muutoinkin oikea epäonnenkakku. Huomasin kakun leikkaamisvaiheessa, että se oli pohjasta raaka! Kovasti nätiltä näytti uunista ottaessani ja olin sitä tikuilla tökkinytkin, mutta ihan sieltä pohjasta sitten oli pieni kerros kovasti vetelää, eikä sitä voinut käyttää. Onneksi olin tehnyt aika paksun pohjan, joten sain leikattua raa'an osan pois ja hyödynnettyä loput pohjasta, mutta sitten en saanut kerroksia ihan niin paljon kuin olisin halunnut ja ja... noh, täytekerroksista tuli kovasti korkeita eikä komeus tahtonutkaan pysyä pystyssä vaan lähti kaatumaan. Saatiin syötyä se tosin ennen kuin se kokonaan romahti. :D

Mustikka-mansikka-piirakkaa kesältä

Ilmeisesti ainakin oli kesä kun on tuossa kuvassa jotain vihreää ikkunasta havaittavissa. :D Kuva ei ole mikään paras, mutta piirakka onneksi sitäkin parempaa. Tämä yhdistelmä on piirakoissa miehen ehdoton suosikki ja sitähän se aina vaatii jos pohdin mitä piirakkaa tekisi.

Hermanni

Hermanni-kakku on itse asiassa tässä kuussa tehty! Ohje on kiinnostanut minua pitkään kun on kuulostanut niin kummalliselta, joten pakkohan tuota oli kokeilla. Tein juuren itse alusta alkaen, kun valmista en mistään ollut saanut. Sain tosin jaettua tätä eteenpäin vain yhdelle ihmiselle, koska silloin kun olisi pitänyt käydä kyläilemässä Hermannin poikasten kanssa olinkin, köh, hieman heikossa hapessa edellisen illan johdosta ja teki enemmänkin mieli löhötä sohvalla. Onneksi yksi kaveri kävi sentään kylässä minun luonani, niin sain edes vähän jaettua tuota ilman että tarvitsi nousta mihinkään. :) Yhden osan laitoin pakkaseen myöhempiä kokeita varten ja lopulta paistoin kaksi kuivakakkua, joista toisen vein isälle ja toinen jäi kotiin.

Hyvää tästä tuli, mutta jotain mystistä mulla tuntuu menevän kuivakakkujen kanssa pieleen, sillä tämä oli uunissa kaksi tuntia (ohjeessa sanottiin tunti) ja edelleen keskeltä raaka kun otin ulos. Päädyin sitten lopulta leikkaamaan löllöt pois, mutta lopputulos ei ollut mikään paras mahdollinen kun muu osa kakusta oli ollut valmis jo ajat sitten. En tajua mistä tuo edes johtuu, voisiko olla silikonisessa vuoassani jotain vikaa? Sama ongelma muistaakseni ollut joskus aikaisemminkin. Tämä oli vielä tosi hämäävää, koska pistelin tätäkin kakkua tikuilla ennen kuin otin uunista, ja tuntui ihan järkevältä, ehdin jo kumota lautasellekin kun kakun keskustasta alkoi vaan yhtäkkiä valua raakaa taikinaa! Keplottelin kakun takaisin vuokaan ja uuniin toiseksi tunniksi ilman mitään kunnon vaikutusta... en tajua. : D

Kaiken tekee vielä mystisemmäksi se, että se toinen paistamani Hermanni, samassa vuoassa mutta hieman myöhemmin, onnistui ihan normaalissa paistoajassa ihan normaalisti. Sama uuni, sama vuoka, sama juuri... what the?

Niin, jos joku ei ole Hermanniin tutustunut niin googlatkaapa, sillä onhan tuo Hermannin kasvattaminen ihan hauskaa ja mielenkiintoista. :)

Omenapiirakka/kakku

Tällaisen olen tehnyt jo aiemminkin, joten mitäpä tästä enempää turisemaan. Uskomattoman ihanan makuista tämä! Tämä tekele on leivottu jouluksi, vein sen tuomisina anoppilaan ja meni oikein hyvin kaupaksi. :) Oli myös ensimmäinen kokeiluni gluteenittomasta leivonnasta. Pohjasta tuli tosi hyvää näinkin, ellei jopa parempaa kuin normijauhoilla tehdyistä.

Hahaa! Löysin viimein USB-johtoni. Tämä enteilee lähitulevaisuudessa kuvia menneistä leipomuksista, niitä kun on ollut vaikea laittaa koneelle ilman tuota johtoa. Näin yöllä en vaan vielä sitä jaksa lähteä tekemään.

Itse asiassa tarkoitus oli kirjoitella vähän laajemmin siitä mitä minulle kuuluu, mutta heitin tämän idean roskiin kun huomasin, ettei tämä vasurilla kirjoittaminen ole sen helpompaa vieläkään. :| Ranne on siis edelleen kipeänä, joskin ehkä lievästi parempana. Rasittuu hetkessä ihan olemattomista ja olen NIIN kyllästynyt. Tässä kuussa tulee Mass Effect 2, peli jota olen odottanut enemmän kuin elämää, ENKÄ SAA PELATA SITÄ. En vieläkään ole ihan varma miten tähän olisi tarkoitus pystyä, tai että pystynkö. Sorruin jo jouluaattona ja pelasin hieman New Super Mario Bros Wiitä (loistava!), mutta se oli hyväksyttävää koska oli joulu ja olen muuten ollut kiltti tyttö.

Minulla on ollut vahvoja mielihaluja piirtää ja kirjoittaa ja harmittaa kun tämä käsiongelma syö lähestulkoon kaikki harrastukseni. :<

Kuitenkin elämä on kivaa ja onpahan ainakin ollut aikaa panostaa parisuhteeseen ja kissoihin kun olen kotona niin paljon. Kissoista puheenollen, tässä otuksista muutama kuva:

Tyttö Mana vasemmalla ja tämän veli Roland (Rolle) oikealla

Näillä kateilla on joku mystinen taito osata hakeutua nukkumaan aina symmetrisissä asennoissa.

Manan yksi lemppariköllimispaikoista on pyykkiteline.

Joulu tuli ja meni ja oli mukava ja ihana, joskaan joulufiilikseen ei tätä nykyä tunnu pääsevän. Ehkä sitten joskus kun on omia lapsia? Asunnon laitoin silti nätiksi ja itse aatto vietettiin anoppilassa. Vuodenvaihde oli vähän mälsä. Oli täällä bileet, mutta niihin kyllästyin jo ennen puoltayötä.

Ruotsissa käytiin vähän aikaa sitten ja siellä oli ihan kivaa, vaikka reissuun mahtui tylsiäkin hetkiä. Mukaani tarttui kuitenkin ehkä lempikaupastani ikinä kovakantisena Song of Ice and Fire -kirjasarjan kaikki neljä tähän mennessä ilmestynyttä osaa englanninkielisinä. <3 Myös How I met your motherin ensimmäinen kausi sekä Gungrave kokonaisuudessaan löysivät tiensä hyllyymme pilkkahintaan. Tämän lisäksi söin elämäni parhaassa buffetissa ja hyvä ruoka jos mikä tekee onnelliseksi. Onnistunut reissu siis!

Tällainen valloittava otus lökötteli näyteikkunassa vanhassa kaupungissa

Tällaisiin törmättiin Tukholmassa

Vanhassa kaupungissa on peikkoja :o

Tällä hetkellä olen vähän tylsistynyt, koska unirytmi on pitkittyneen sairasloman takia päässyt venähtämään yövalvomisen puolelle, mutta öisin ei oikein löydy juttuseuraa mistään, pelatakaan ei edelleenkään voi (kyllä jaksan valittaa tästä) eikä oikein mitään muutakaan. Katsoin jopa TV-sarjan Alias kokonaisuudessaan läpi viime viikkoina uudestaan, vaikkei ole edes kovin hyvä sarja, mutta nyt sekin on loppu. Ehkäpä pitäisi söpistellä Fruits Basketin kanssa? Sen katsomisesta on ainakin taas sen verran aikaa, että voisi melkein jaksaakin... kaikki muu tuolla hyllyssä on kaluttu liian lähimenneisyydessä. Tai ehkäpä pitäis vain ostaa jotain uutta, mutta uudesn ostamisessa on aina se vika että siihen menee rahaa. Jota taas tuli tuhlattua ihan tarpeeksi Ruotsissa.

Noh, siinä nyt yökuulumisia, enempää kirjoittamista eivät kädet jaksa tältä erää. Palailen lähiaikoina kakkukuvien kanssa. :)