Miehellä oli synttärit eilen/tänään. Juhlat pidetään vasta myöhemmin, mutta tarkoituksenani oli kuitenkin olla hyvä avovaimo ja mennä ajoissa kauppaan hakemaan ruoka-aineksia ja kokata sille lämmin ateria valmiiksi kun tulee kotiin. Tuossa kuitenkin ulos päästyäni kotitalon kulmalla huomasin linnun, joka vaan makasi selällään maassa. Ensin katsoin että raukka on kuollut, mutta sehän hengitti! Ja hengitti ja hengitti ja hengitti vaan edelleen. Ei räpiköinyt, ei yrittänyt liikkua, mutta sen silmät olivat auki, sitten kiinni, sitten auki ja se hengitteli siinä ihan rauhallisesti.

No enhän minä voinut sitä vaan jättää siihen, mutta sitten iskikin paniikki että mitäs hittoa teen. Enhän minä tiedä mitä noille edes VOI tehdä! Se ei näyttänyt kärsivän, mutta eihän se kunnossakaan ollut, ja siihen musta ei vaan olisi että pystyisin edes kunnolla harkitsemaan eläimen kärsimyksien lopettamista hyi en en en. Varsinkin kun mitä jos se olisikin vironnut vielä, miten voisin ottaa vastuulleni sen, että päätän onko joku mahdollista pelastaa vai ei? Eikä mulla tietenkään ollut edes puhelinta mukana. Jotain ihmisiä siinä kulki ohi, eivät ne kiireisiltä näyttäneet, ja huomasivat kyllä linnunkin, mutta kaikki jatkoivat menojaan. Minä tulin takaisin kotiin ja purkauduin irkkiin, turvauduin googleen ja facebookkiin ja soitin sitten keräämieni tietojen perusteella Korkeasaareen, jossa sanottiin että linnun voi viedä sinne. Sitten iski paniikki, millä rahalla menen sinne kun rahat on muutenkin muka loppu, miten sinne edes pääsee, uskallanko koskea siihen lintuun vai kuolenko jännätauteihin, miten siirrän sen vahingoittamatta sitä, apua apua. Yritin kysyä onko mitään tapaa saada lintu hoitoon muuten. Ravasin kotikoneen ja ulkona olevan linnun väliä ja yhdessä välissä lintukin näytti enemmän kärsivältä, räpisteli vaan siivillään pystymättä liikkumaan ja se valitti. Muita virkoamisen merkkejä ei näkynyt. Siitä se tosin taas kohtuullisen pian rauhoittui, lopetti räpiköimisen ja jatkoi rauhallista hengittelyään.

Noh, eihän siinä lopulta auttanut muu kuin sitten rohkaistua ja pakata lintu (hevi-pusseista tehdyn käsineen avulla) pehmustettuun pahvilaatikkoon ja kiikuttaa se Korkeasaareen. Onneksi mies pääsi parahiksi töistä ja oli urhea ja ihana ja rakastan sitä ja se auttoi minua. <3 Minä olin tosiaan ihan paniikissa ja itkin ja vollotin (kyllä minä itken kaikelle, myös delfiineille Särkänniemessä niin kuin jaksan mainostaa), joten miehelle kunnia että jaksoi minua ihanasti ja hoiti tilanteen reippaasti. Oisin saanut sen lopulta itsekin hoidettua, mutta rauhoittuminen ois ollut paljon vaikeampaa. Mies tuli henkiseksi tueksi Korkeasaareen asti ja melkein sai mätkyt junassa kun unohti maksaa lippunsa kaiken häsellyksen keskellä, mutta persuade-heitto onnistui kun vedottiin huoleen vahingoittuneesta eläimestä. Tämä hyvä, koska raha on tosiaan enemmän kuin tiukassa meillä tällä hetkellä.

Lintu saatiin perille onnistuneesti ja se pysyi koko matkan tajuissaan ja aika rauhallisenakin. Mulle luvattiin vielä ilmoittaa sitten miten linnulle käy. Nyt sitten odottelen ja toivon parasta. <3

Illemmalla tilasin itselleni ja miehelle synttäreiden ja urotyön kunniaksi pizzat, koska itse en ollut edes ehtinyt mitään syömään vielä tänään kaiken tämän häslingin takia.

Ja joo minä tiedän että se oli vain lintu, mutta hitto Hämähäkkimieskin sanoo että "suuri voima tuo mukanaan suuren vastuun" ja se ei ollut kuin parin tunnin reissu Korkeasaareen ja takaisin ja reippaasti alle 10e matkakuluihin (/henkilö) ja jos sellaisella vaivalla voi pelastaa toisen elävän olennon hengen tai vaikka vaan helpottaa sen tuskia, niin mitä se on ihmisiltä pois? Ei kenenkään tietenkään pidä olettaa lähteävän korjaamaan kaikkia maailman vääryyksiä, mutta me ollaan ihmisiä, meillä on resursseja tehdä paljon hyvää tässä maailmassa. Jos eteen tulee joku tuollainen tilanne, jossa oikeasti pystyy auttamaan jotain toista, niin miksi niin moni aina vaan kävelee niistä ohi? Ei se ole keltään niin hirveästi pois joskus tehdä jotain sellaistakin hyvää, joka ei suoranaisesti vaikuta siihen omaan elämään. :( Itsehän tunsin itseni jo ihan paskaksi ihmiseksi, kun yleensäkään panikoin siitä että miten Korkeasaareen pääsee ja paljon se maksaa - ihan kuin asian selvittäminen ja tuollaiset pienet matkarahat jotenkin oisi niin vaikeita, että mieluummin pitäisi antaa toisen elävän olennon vaan kuolla kärsien.

Mitäs muuta sitten? Käytiin katsomassa leffateatterissa miehen kanssa perjantaina Sinkkuelämää 2. Uskomattoman huono elokuva, koska siinä ei edes ollut mitään pointtia missään välissä ja aaaa se oli vaan puhdasta huonoa. Siis miten on mahdollista saada täysin juoneton elokuva kestämään KAKSI JA PUOLI TUNTIA? Tästä huolimatta viihdyin leffan parissa todella hyvin, se oli ihan viihdyttävä typeryydestään huolimatta ja kivat vaatteet on aina kivoja. Plus mikä todistaisi miehen rakkautta naista kohtaan enemmän kuin se, että sen lisäksi että mies suostuu tuollaiseen kaksi ja puolituntiseen mieskidutukseen, se vielä maksaa koko reissun leffakarkkeja myöten? Rakkaus on ihanaa.

Kävin haastattelussa unelmatyöhöni jokin aika sitten, enkä saanut paikkaa. Harmittaa ja harmittaa, koska olen edelleen myös varma, että vaikka tehtävään valitulla kuulemma oli enemmän kokemusta kuin minulla, niin oisin silti ollut paras. Noh, aina ei voi voittaa, ja ilmeisesti ihan hyvän kuvan jätin itsestäni, joten ehkäpä joskus samaan firmaan pääsen jos/kun muita paikkoja avautuu (vähän vihjailtiin että saattaa avautua) ja siitähän on sitten tietysti ehkä mahdollista edetäkin joskus. Tällä hetkellä toistaiseksi kuitenkin työttömänä olo jatkuu (edellisestä paikastahan irtisanouduin itse, kun siellä ei haluttu maksaa palkkaa ajallaan eikä oikein, jos ollenkaan), eikä ole muuten yhtään mun juttu vaikka kaikesta tästä vapaa-ajasta nautinkin. Noh, ainakin se hyvä puoli tässä on, että kesä on ihanaa ja nyt on ainakin siitä aikaa nauttia ihan kympillä! Nukkuma-ajoilla tosin paha tapa vähän venähtää kun näin pitkään on vapaalla...