1274113192_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

HEAVY RAIN

PS3

 

En ole paljoakaan kirjoitellut pelaamistani peleistä viime aikoina, koska nykyisen budjettini takia tuppaan saamaan kaikki kiinnostavat uutuudet hyppysiini vasta kun ne ovat suurelle yleisölle jo vanhaa kauraa ja arvostelujakin on ehditty julkaisemaan jokaisesta tuutista. Nyt on kuitenkin pakko päästä lisäämään oma ääneni hehkutusten joukkoon, sillä PlayStation 3:lle julkaistu Heavy Rain iski tähän tyttöön ja lujaa.

Nyt kun en enää ole pitkään aikaan työskennellyt pelikaupoissa, olen jättänyt suosiolla pelilehtien lukemisenkin vähemmälle - asiakkaiden takia ei enää ole samanlaista tarvetta olla perillä siitä, minkälaisia arvosteluja mitkäkin pelit ovat saaneet, ja tykkään mieluummin muodostaa itse oman mielipiteeni tyhjästä. Näinpä siis en tiennyt Heavy Rainista oikeastaan mitään konkreettista kun sen pelikoneeseen työnsin, ainoastaan että peli on saanut paljon kehuja ja "sä varmaan tykkäisit tästä". Vaikka en siis muita arvosteluja ole lukenut, en usko olevani ainoa tai ensimmäinen, joka lähtisi luonnehtimaan Heavy Rainia interaktiivisena elokuvana - ja tämän tarkoitan ehdottomasti positiivisessa mielessä.

Heavy Rain kertoo tarinansa intensiivisesti ja tunnelmallisesti. Musiikit ja kuvakulmat tuovat peliin elokuvamaisuutta ja rehellisesti täytyy myöntää, että tunnelmanluonnissa ja tarinankerronnassa Heavy Rain on ehdottomasti kärkiluokkaa pelaamieni pelien listalla. Onhan se itse tarinakin ihan hyvä, mukaansatempaava ja viihdyttävä, mutta nimenomaan tarinankerronta saa minulta nyt ehdotonta ylistystä - juoni etenee sujuvasti, eikä keskity seuraamaan ainoastaan yhden tietyn hahmon taivalta vaan elokuvamaisesti leikkautuu eri tilanteisiin. Kuitenkaan elokuvamaisuutta ei ole yritetty toteuttaa esimerkiksi Metal Gear Solid -sarjasta tutuilla tunnin pituisilla välianimaatioilla, vaan pelaaja saa olla mukana kaikessa lähestulkoon koko ajan. Keskusteluiden aikana saa liikkua vapaasti, nojailla vaikka seinään tai istua tuolille, mikä nyt itsestä sattuu mukavimmalta tuntua. Mehutölkin ottaminen jääkaapistakin vaatii useamman toiminnon, eikä tule siis missään vaiheessa unohdettua miksi sitä ohjainta yleensä pidetään kädessä.

Ohjaussysteemi on enimmäkseen varsin toimiva ja perustuu pieniin liikkeisiin ohjaimen oikeanpuolisella tatilla, sekä välillä muidenkin nappien painalluksiin. Ruudulla näkyy eri ohjainkomentojen kuvia, jotka ovat yleensä helposti yhdistettävissä siihen mitä pitää tehdä. Jos hahmo seisoo jääkaapin edessä mehupurkki kädessään ja ruudulla töröttää ylöspäin osoittava nuoli, on pelaajalle aika selvää, että tässä tapauksessa kallistetaan sitä mehutölkkiä ylöspäin jotta saadaan mehua valumaan suuhun. Tämä toimii, mutta kontrolleista löydän silti valitettavaakin: käveleminen ja hahmojen ohjaaminen on suorastaan raivostuttavan tönkköä nykyaikaiselle pelille. Mikäli Heavy Rain ei muilta osa-alueiltaan olisi niin upea, tämä varmaan rasittaisi minua huomattavasti enemmän.

Graafinen puoli on myös selvää silmäkarkkia. Missään pelissä en taida tähän mennessä olla nähnyt yhtä upeasti toteutettuja ihmishahmoja - näiden eleet, liikkeet ja kasvojen animointi ovat kaikki huippuluokkaa. Jopa hiuksetkin näyttävät aikalailla hiuksilta - monissa peleissä tunnutaan muuten saaneen jo ihmisten visuaalinen olemus melkein kuntoon, mutta jostain syystä jopa Mass Effect 2:n tapaisessa silmäkarkkipelissä pelihahmojen hiukset näyttävät lähinnä kuivuneilta savikönteiltä. Tietystikään Heavy Rainissa ei ole mitään omaa hahmonluontigeneraattoria, vaan pelin hahmot näyttävät tasan tarkkaan sellaisilta kuin ne on suunniteltukin näyttämään, joten yksityiskohtien kanssa ollaan voitu olla tarkempia.

Yksi pelin parhaista asioista on, että Heavy Rain ei tunne termiä Game Over - vaikka pelaaja kuinka sössisi ja tekisi virheitä, vaikka menisi niin pitkälle että tapattaisi jonkun hahmoistaan, niin peli jatkuu eteenpäin ja takaisinpäin ei katsota. Heikkohermoisemmille tarjotaan kyllä optiota aloittaa jostain taaksejäänestä kohtauksesta alusta, mutta tämä tuntuu melkeinpä turhalta - nimenomaan iso osa Heavy Rainin viehätystä on, että kerrankin pelaajan teoilla on OIKEASTI seurauksensa, joiden kanssa on pakko elää aina pelin loppuun asti. Pelin voi siis käytännössä pelata läpi kuka vain, oli tämä sitten kuinka hyvä tai huono pelaaja tahansa - loppuratkaisu vaan voi kömpelöllä ja hätäilevällä pelaajalla olla hyvinkin erilainen kuin vikkeläsormisemmalla ja -mielisemmällä pelaajalla.

Lyhythän tämä kokemus on. Heavy Rainin pelaa läpi melkeinpä yhdeltä istumalta - siis jos on tällainen työtön nörttityttö, niin kuin minä. Kelloa en pelatessa katsellut, mutta arvelisin että pelitunteja olisi kulunut noin kymmenen. Lyhyys ei tässä tapauksessa kuitenkaan haittaa, koska peli tuntuu alusta loppuun täysin ehjältä kokonaisuudelta, joka ei oikeastaan olisi edes kaivannut lisää pituutta. Tokihan sitä vähän tuli ontto olo, kun tämäkin herkku nyt loppui, mutta parempi näin kuin että olisi väkisin venytetty. Uudelleenpeluuarvoakin löytyy, sillä erilaisia loppuratkaisuja on monia - ja näihin vaikuttavat pitkin peliä tehdyt valinnat.

Mäyrä tykkää:
+ Pelin aikana tehdyillä valinnoilla ja virheillä on kaikilla seurauksensa, jotka pelaaja pakotetaan oikeasti kantamaan.
+ Graafinen ilme lienee upeinta silmäkarkkia, jota tähän mennessä on peleissä nähty.
+ Musiikit ja tunnelma ovat molemmat huippuluokkaa.
+ Uudelleenpeluuarvoa löytyy, sillä erilaisia loppuja on monia.
+ Ohjaussysteemi on toimiva ja intensiivinen.

Mäyrä märisee:
- Hahmojen kävelyttäminen on turhankin kömpelöä.
- Vaikka bugeja ei ole paljon, ne ovat sitäkin raivostuttavampia ja pahimmillaan vaativat koko pelin uudelleenkäynnistämistä, mikäli haluaa edetä.
- Vainoharhaisten tallentajien mielenterveyden takia pitäisi pelin vähintään puolen tunnin välein tallentaa varatallennus eri slottiin siltä varalta, että esimerkiksi sähkökatkos onnistuu turmelemaan tallennuksen. Ainakin tämä tyttö nukkuisi yönsä rauhallisemmin, mikäli peli vain tajuaisi näin tehdä.

 

9/10