Päätin viimein jaksaa alkaa pikkuhiljaa laittamaan joitain tekstinpätkiänikin tänne esille. Kirjoittamista olen harrastanut vuosia, joskin näistä vuosista viimeisimpinä olen enimmäkseen ollut saamatta aikaan mitään. Viime aikoina on taas ollut inspiraatiotakin, mutta pelkällä vasemmalla kädellä kirjoittaminen on sen verran työlästä, että on sitten sen takia jäänyt välistä.

 

Tässä joka tapauksessa yksi vanhimmista teksteistäni, ei siis mitään parhaimmistoani, mutta joka tapauksessa oikein kelvollinen pätkä. Pääasiassa laitan tämän esille, koska sarjan toinen osa (joka on tyyliltään huomattavan erilainen kuin tämä) on tänäkin päivänä yksi suosikkiteksteistäni, ja sitä olisi turha laittaa esille ilman ensimmäistä.

 

 

INSPIRAATIO ~ OPPITUNTI KAUNEUDESTA

(2003)

 

 

 

Agrammatismi, bysantinistiikka, carnotiitti, defenssimekanismi...

Maailma on pullollaan kauniita sanoja. Niitä käytännössä pursuaa ulos jokaisesta raosta. Puoliakaan niistä en ymmärrä, mutta ei kai sillä merkityksellä väliä olekaan. Kunhan kuulostaa ja näyttää kauniilta. Siitähän elämässä on kyse - kauneus ennen kaikkea. Kauppojen mallinuketkin ovat varmaan puolet pienempiä kuin oikeat ihmiset, sellaisia tikkuja kaikki. Jos ne olisivat sadan kilon keijukaisia, niin tuskinpa niitä vaatteita monet ostaisivat. Kaiken pitää olla kaunista. Kirjan kansien, tekstin, puheen, ihmisten, eläinten, asuntojen. Jopa hautausmaiden. On se tavallaan hassua, kun tuskinpa ne kuolleet välittävät paljonko niitä kukkia pinotaan siihen haudan päälle.

Kauneus on rahaa, raha on elämä, elämä on kauneutta.

Ekspressionismi, filologia, glossaario, heliografi...

Hel-vet-ti. Yleisesti ottaen en kiroa usein, mutta joskus ei vain voi sanoa muutakaan. Mitä pahaa siinä edes on? Helvetti on vain sana, ei se ketään tapa tai vahingoita. Kenen idea edes alunperin oli jättää joitain sanoja käyttämättä? Taisi sillä äijällä - tai naisella - viirata päässä pahasti. Kyllähän sen nyt tietää vähän vähempijärkinenkin, että jos ihmiseltä kieltää jotakin, niin eikös siitä heti tule paljon kiehtovampi asia kuin mitä se oikeasti onkaan. Tuskinpa sitä vittuakaan viljeltäisiin niin ahkerasti, jos sitä ei ensin olisi kielletty. Itse en ainakaan ole ihmisten sukupuolielinten oikeita nimityksiä kuullut paljoakaan käytettävän tavallisessa puheessa. Ei se kyllä omaankaan korvaan kuulosta hyvältä kun joka puolelta sataa kirosanoja päälle. Mutta se nyt taas on näitä yhteiskunnan muokkaamia hassuja käsityksiä.

Oikein käytettynä kiroileminen on kaunista.

Illuminaatio, jätepaperi, kasvatuspsykologia, laguuni...

Istun taas vaihteeksi sohvalla, vieressäni iso pino tietosanakirjoja. Tällä hetkellä sylissäni olevan kirjan kannessa lukee "Koululaisen tietokeskus 6, Gp-Lah". Mitä enemmän selailen näitä painavia opuksia, sitä enemmän minua rupeaa ottamaan päähän. Joka sivulta löytyy aina vain enemmän kauniita sanoja, mutta kun niitä ei osaa käyttää. Päivittäin luen Internetin keskustelufoorumeilta hienoja tarinoita ja runoja. Itse kun yritän aloittaa tarinan, alkaa se jollain typerällä rivillä, kuten "- Tiedätkö, tyttö sanoi kääntäen katseensa alla olevasta meren aaltoilusta pojan silmiin". Plaah. Mikä ihme siinä on, kun jotkut saavat aikaan hienoa tekstiä käyttämällä karkeita ja hiomattomia sanoja - kuten vittu, helvetti ja saatana - kun taas itse saan niistä vain sitä miltä ne noin paljaaltaan kuulostavatkin? Ehkäpä se juju on siinä, että niistä kauniista kirjoituksista ei saa selvää vaikka niitä katsoisi miten päin tahansa?

Jos aiot luoda jotain kaunista, muista varmistaa että kukaan ei tajua siitä mitään.

Monoteismi, noblessi, ortopantomografi, pornografia...

"Ortopantomografi, hampaiston ja leukojen röntgenkuvaukseen sovellettu laite, jolla saadaan potilaan leuoista, leukanivelestä ja kaikista hampaista yhteinen kuva samaan filmiin."
Enpä itse olisi tuota heti nimestä tajunnut. Miksi kaikista nimityksitä pitää tehdä niin omituisia? Tuollekin voisi keksiä paljon yksinkertaisemman nimityksen, vaikkapa "hampaiden ja leukojen röntgenkuvauslaite". Siitä ainakin heti tajuttaisiin mitä ajetaan takaa. Ehkä se on vähän pidempi kuin ortopantomografi, mutta ainakin helpompi muistaa ja kirjoittaa. En välttämättä menisi tuota sanomaan kauniiksi sanaksi, mutta kauneudesta tässäkin taas kai on kyse. Ortopantomografi kuulostaa kauniimmalta kuin oma ehdotukseni tämän kutsumiseksi. Onhan se nyt paljon hienompaa käyttää tuota sanaa kuin jotain arkikieltä. On täysin merkityksetön asia ymmärtääkö kukaan mitä sillä tarkoitetaan.

Paras tapa vaikuttaa viisaalta on käyttää kauniita sanoja, joita et edes itse ymmärrä.

Quetzalcoatl, rariteetti, sisilisko, tulitikku...

Hitto. Sanakirjat loppuivat kesken. Ehkä kauneutta voi olla sellaistakin, jota joku jopa ymmärtää. Mitä edes on kauneus? Jokainen määrittelee sen eri tavalla, joten kaikki voi olla kaunista. Tai sitten mikään ei ole kaunista. Kai sen voi käsittää miten haluaa. Kirjasarja, joka juuri petti minut huomatessani etten omistakaan sen kaikkia osia, ei osaa määritellä kauneutta. Tämä voisi tarkoittaa, että kauneutta ei ole olemassa. Toinen vaihtoehto on tietenkin, että koko kirjasarja on typerä, onhan se koululaisille suunnattu. Koululaiset taas tunnetusti eivät lue tietosanakirjoja. Itse muistan käyttäneeni edellä mainittua kirjasarjaa tasan kerran ala-asteella, ja silloinkaan en löytänyt haluamaani tietoa. Koska siis sarja on suunnattu ihmisille, jotka eivät siihen kuitenkaan tule koskemaan, ei ole mitään väliä mitä siellä sanotaan.

Kaikki on kaunista, kunhan edes joku jaksaa uskoa siihen.

Sanojen loputtua on mahdotonta jatkaa

Kauniit sanat loppuvat nopeasti, rumat vähän hitaammin. Moni on varmaan ihmetellyt, mitä varten olen listannut paljon erilaisia ja omituisia sanoja tähän tarinaan. Jos keksitte syyn, niin kertokaa minullekin. Varmastikin joku innokas tekstinanalysoija, tai miksi niitä nyt kutsutaankaan, keksii vaikka mitä piilomerkityksiä tarinassa ilmenneille termeille. Taiteessa hienointa on se, että kukaan ei välttämättä tajua vaikka et näkisi yhtään vaivaa teoksesi eteen.

Niin kauan kuin muut luulevat ymmärtäneensä tarinasi kauneuden, ei ole väliä vaikka et itse sitä ymmärtäisikään.