Viime yönä minulla olikin määräaikainen työsopimus, joka oli loppumassa siihen pisteeseen missä minulla todellisuudessa alkaa vain kesäloma (ja soppari on jatkuva, onneksi). Tarvetta työntekijöille oli kuitenkin jatkossakin, mutta sen sijaan että olisivat suoraan jatkaneet työsopimustani niin työnantaja järjestikin haun tähän uuteen tehtävään. Luonnollisesti osallistuin hakuun, lisäksi ilmeisesti osallistui vain yksi toinen henkilö. Meillä oli haastattelut ja kaikki.
Minä ja työkaverini pidettiin kaikki aika itsestäänselvyytenä että jatkaisin nykyisissä hommissani; olenhan hyvä työssäni ja tunnen talon tavatkin jo valmiiksi, eli ei tarvitse opastaa tehtäviin kuten tätä toista työntekijää tarvitsisi. Toisin kuitenkin kävi - pomolta tuli puhelinsoitto, että heidän täytyi kallistua tämän toisen ihmisen puoleen. Puhelimen taustalta kuului myymäläpäällikköni itkua, hän kun ei olisi halunnut minun lähtevän. Näin jälkeenpäin ajateltuna ajatus naurattaa, mutta unessa oli nauru kaukana ja itseäkin itketti, mutta sitäkin enemmän raivostutti.
Puhelun loputtua soitin toisesta puhelimesta avomiehelleni ja raivosin tälle, vuodattaen huutamalla oikeastaan kaiken mikä minua on ikinä raivostuttanut tai ottanut päähän työssäni. Puhelun jälkeen kuuluikin toisesta puhelimesta, että linja on vielä auki, eli pomoni oli kuullut tämän kaiken - sitten tuntui nololta kun juuri olin sanonut pomolle puhelimessa että olisi kiva jatkaa kun pidän tätä hyvänä työnantajana, ja seuraavaksi hän kuuleekin omasta suustani ihan toisenlaista. Toisaalta tuntui hyvältä, ansaitsivatkin kuulla nuo asiat, ne paskiaiset kun kerran eivät sopimustani jatkaneet.
Puhelimet olivat muuten molemmat osittain syötyjä Citymarketin patonkeja - tämä ei unessa luonnollisestikaan tuntunut yhtään kummalliselta.
Seuraavaksi olinkin matkalla töihin taas iltavuoroon, ja oli ilmeisesti viimeinen työpäiväni. Tuntui haikealta ja pelkäsin että alkaisin itkemään, mikä olisi noloa koska en itke julkisesti! En kuitenkaan alkanut itkeskelemään vaan tukahdutin surun ihan pelkkään vihaan ja kertoilinkin sitten työkaverilleni tästä epäreilusta kohtelusta.
Kohta taas töissä olikin koko porukka, eli me kaikki kolme ihmistä. Myös joku vieras ihminen oli paikalla ja tajusin että tämähän on se joka tulee minun tilalleni! Hän seuraili myymäläpäällikkömme tekemisiä ahkerasti, ilmeisesti opastus oli käynnissä. Olin mustasukkainen.
Jossain vaiheessa oltiinkin kahdestaan uuden ihmisen kanssa töissä. Tultiin ihan hyvin juttuun. Miehen nimi oli Bruc-jotain. Bruce, ehkä? Alkoi ainakin B-kirjaimella ja jossain siellä keskellä oli c-kirjainkin. Kertoilin tälle vähän talon toimintatavoista ja opastin muutenkin alkuun.
Uni oli epämiellyttävä, mutta en halua lytätä unia vain genren takia. Uni oli kuitenkin laadukas, tuntui todelliselta ja oli visuaalisesti hyvin selkeä. Mukavia unijuttujakin oli tiputeltu mukaan, kuten vaikkapa ne patonkipuhelimet. Tunteita vahvasti herättävä, mikä on onnistuneen unen merkki. Äänimaailmaa ei herättänyt erityisiä fiiliksiä myymäläpäällikön itkun ulkopuolella. Unen tarinakin pysyi hyvin kasassa ja jatkoi eteenpäin selkeällä linjalla. Ei eeppisiä seikkailuja sisältäväksi normiuneksi hyvä, pituus kuitenkin aika lyhyt.
3/5
