Nopeasti tuo kaksi viikkoa meni sitten ohi. Ropecon merkitsi minulle tänä vuonna kesän alkamista - yksi työpäivä sen jälkeen oli, mutta sitten pääsin vapauteen. Palkallinen kesäloma, ah, en vieläkään pääse yli moisesta upeudesta. <3 Conista kuitenkin kertoilinkin jo. Laitetaan nyt silti muuta conikuva tähän, kun edellisestä kertomuksesta jäivät pois.

 

1250585012_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Lautapelit ovat hauskoja.

1250585073_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tämän vuoden 'coneläin oli joutsen.

1250585143_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ropekoni. (Kuvassa en ole minä)

Sain nauttia todella ihanasta säästä melkein koko loman ajan. Aina välillä satoi, mutta se on vain hyvä ettei ole yhtä kuivaa kuin parina viime vuotena. Sade suostui kuitenkin välttelemään kaikkia ennalta sovittuja juttuja, joten silloin kun mentiin piknikille, rannalle ja Särkänniemeen oli joka kerta todella upea sää! Ainoastaan Minigolf-päivänä pikkaisen satoi muutamana hetkenä, mutta sekin loppui ajoissa niin että golffaamaan päästiin silti.

Kesälomaa varjosti ainoastaan stressi uuden työpaikan löytämisestä ja täysin turha draamailu erään perheenjäsenen osalta, mutta en antanut niidenkään pilata tunnelmaa täysin. Uuden työnkin sain ja aloitan huomenna, nykyinen työ kun loppui eilen - päivä siis vain työttömyyttä väliin, mikä on aika hyvä saldo alle kuukauden varoitusajalla irtisanotulta. Uusi työ on vieläpä paljon parempi kuin entinen, sillä sain täysipäiväisen (40h/vko) sopimuksen, kaikki sunnuntait ja useimmat lauantait vapaiksi.

Kesälomani koostui auringosta, naurusta, lautapeleistä, piknikeistä, rannoista, hyvästä ruoasta, rennoista hetkistä, lautapeleistä, minigolfista, kavereista, hyvästä ruoasta huvipuistosta, pelosta ja herkistä hetkistä, naurusta, suloisista eläimistä ja nautinnollista aamuista. Osa asioista lueteltu tarkoituksella kahdesti, niitä kun oli niin paljon!

Uusi tuttavuus pelisaralla oli tosiaan Battlestar Galactica. Olin toki kuullut lautapelistä ennenkin ja TV-sarjaa rakastan (vanhaa versiota en kyllä ole nähnyt) ja nyt sitten porukalla ostettiin tuo iltojamme riemastuttamaan. Useampi sessio meni alussa niin, että aina jokin sääntö unohtui ja pelattiin enemmän tai vähemmän väärin, mutta nyt ollaan päästy kärryille. Hieman olisi pelin tasapainossa parannettavaa, sillä satunnaisuus luo välillä tylsän alkupuoliskon ja selkeästi jompaa kumpaa puolta suosivan loppupuoliskon. Ehkäpä lisäosa tuota vielä silti tasapainottaa aikanaan, ja vaikka ei tasapainottaisikaan niin hyvä peli tuo on tällaisenaankin vaikkei ihan täydellinen olekaan. Lähtökohtana vainoharhaisuus ja epäluulo ovat loistavia! Lyhyestihän pelin idea on siis pelata kahdessa eri joukkueessa - ihmiset ja Cylonit - mutta kukaan pelaaja ei tiedä kummalle puolelle muut pelaajat kuuluvat. Cylonit pyrkivät salassa sabotoimaan ihmisten matkaa ja tuhoamaan nämä, kun taas ihmiset yrittävät toki pelastaa itsensä ja päästä karkuun Cyloneita ja kumpikin osapuoli haluaa saada selville keitä toiset ovat (ja Cylonit toki pysyä itse salassa muilta).

Kesäloman viimeisenä lauantaina ja toisiksi viimeisenä päivänä käytiin sitten tosiaan Särkänniemessä avomiehen kanssa. Siellä olen aiemmin käynyt vain kerran yläasteen aikana ja huvipuistoissa en lainkaan jälkeen peruskoulun - siis moneenmoneenmoneen vuoteen!

Reissun alku oli kovin epäonninen ja epäilytti mahtaako tästä edes tulla mitään. Edellisen illan baari-/minigolf-reissun jälkeen oltiin molemmat tosi väsyneitä aamulla kun piti aikaisin herätä. Oltiin myös edellisenä päivänä unohdettu antaa vara-avaimet kissavahdille, mutta onneksi tämä suostui tulemaan aamulla ne hakemaan. <3 Myös ruokaa oli unohdettu varata viikonlopun yli ja kissanhiekkakin kaipasi vaihtamista, mutta syydettiin samalla vahdille rahaa noita varten. Kun tuntui että ehkä tästä reissusta jotain vielä tuleekin niin tajuttiin, että eräs matkan kannalta tärkeä osa oli jäänyt toiselle kaverille... ilman sitä matkasta tulisi n. 60e kalliimpi. Noh, kaverin moka ja se lupasi sitten maksaa tämän ylimääräisen kustannuksen. Oli myös puolesta minuutista kiinni ettei vielä kaiken lisäksi myöhästytty junasta - jos se olisi käynyt niin olisin varmaan ollut valmis lyömään hanskat tiskiin - mutta ehdittiin kuin ehdittiinkin. Junassa ärsytystä aiheutti vielä pari idioottia matkustajaa, jotka eivät ymmärtäneet etteivät tosiaan olleet ainoat matkustajat junassa. Onneksi nämä olivat reissun viimeiset vastoinkäymiset.

Oltiin Tampereella jo hyvissä ajoin ja ensimmäisten tuntien aikana käveltiin kaupungilla, tutkittiin kauppoja, selvitettiin missä hotellimme on ja käytiin syömässä terveellisesti Kebabbia, jotta jaksettaisiin iltaan asti ilman ruokaa.

Särkänniemessä oltiin heti sen avautuessa kahdeltatoista ja suunnattiin ensimmäisenä Delfinaarioon. Oltiin olemmat aluksi vähän skeptisiä. Kumpikaan ei tykkää ajatuksesta, että mennään sokeina massoina tuijottamaan sitä miten "ihania söpöjä eläimiä" siellä on häkin toisella puolella ja vielä huoletti millaiset olosuhteet Delfiineillä ylipäätään on tuolla. Huvipuiston tilat kun ovat väkisinkin paljon pienemmät kuin meri, jossa nuo luonnossa eläisivät.

Noh, en tietysti pysty sanomaan miten Delfiinit oikeasti voivat ja miten isot tilat niillä ovat, mutta iloisilta ne vaikuttivat. Todella fiksuja eläimiä ja ainakin niillä on paljon virikkeitä. Tuli ainakin sellainen fiilis, että oikeasti tykkäävät niistä kouluttajistaan.

1250499549_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Delfiininaariossa aloin itkemään.

Aloin itse asiassa itkemään näytöksen aikana. :D Nykyisin itken ihan kaikelle, mikä on vähän rasittavaa kun en tykkää julkisilla paikoilla tihrustella sitten yhtään. Surusta en silti itkenyt, vaan liikutuksesta kun olivat niin kauniita eläimiä ja ja ajatuksena ihmisen ja eläimen välinen side on niin kaunis jaja... noh, hyvillä mielin tosiaan käveltiin Delfinaariosta ulos kummatkin.

Sitten menikin aikaa laitteita kauhistellessa ja ihmetellessä, kunnes uskaltauduttiin lopulta yhteen niistä. Laitteiden nimiä en muista, mutta tämä oli sellainen lyhyt, kiemurteleva vuoristorata, jossa oltiin vaakatasossa. Laitteeseen kivuttiin kyllä ihan pystyasennossa, mutta sitten kun turvakalterit oli kiinnitetty niin höskä kääntyi niin, että oltiin tosiaan mahallaan, naama suoraan kulkusuuntaan päin. Siinä sitten kieputtiin välillä ylösalaisinkin. Huh, ei tämmöisiä ollut silloin kun minä olin pieni! Tosi hauska laite oli kyllä, vaikka nopeasti olikin ohi. Oltaisiin menty uudestaankin loppupuolella, mutta kumpaakin alkoi sitten jo nälättää niin paljon että mentiinkin suoraan syömään uusintakierroksen sijaan.

Ennen syömistä käytiin kuitenkin toki vielä muissakin laitteissa! Eräs toinenkin vuoristorata oli, missä kuljettiin pää alaspäin (tuo pää alaspäin oleminen on minulle pelottavin juttu laitteissa), sitten tukkijoessa, viikinkilaivassa jaja semmoisessa jännässä vaakatasossa kieppuvassa härpättimessä ja toisenkinlaisessa kieputtimessa. Koko reissun ajan myös tuijoteltiin sellaista pitkääpitkää vuoristorataa, joka näytti tosi pelottavalta ja uhottiin että siihen kyllä mennään, mutta ei sitten uskallettukaan... ehkä seuraavalla kerralla sitten. Käytiin myös Planetaariossa ja tykkäsin siitäkin kovin. Lopuksi vielä käytiin onkimassa, koska ongintapaikasta olisi pystynyt voittamaan Sonic-pehmoleluja! Sonic! Ongittiin kolmesti, mutta saatiin vain jotain tyhmiä rantapalloja. :< Edessä olevat muksut veivät taas kaksi Sonicia ja se oli ihan epäreilua!

Viiden jälkeen alkoi tosiaan olla jo kovasti nälkä ja sitten suunnattiin syömään.

1250499675_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tuomas suosittelee.

Meille oli suositeltu Classic American Dineria ja se olikin todella hyvä paikka! Kasvissyöjille ei vaihtoehtoja paljoa ollut, mutta meitä ei yhtään haitannut että ruokalistalta löytyi esimerkiksi KILON hampurilainen. Niin nälkä ei kuitenkaan ollut vaan tilattiin vähän pienemmät, mutta silti todella isot ja herkulliset ateriat. Syötiin vielä jälkiruoatkin, jotka nekin ihastukseksemme olivat oikein reilun kokoiset, eikä mitään pientä härpättiä joka vaan kiukuttaa. Seuraavan kerran kun Tampereelle menemme, tiedän jo valmiiksi missä syömme.

1250499630_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tämmöisiä pomppivia jätkiä tuli vastaan Tampereen kaduilla kävellessämme, ja piti napata kuva.

Ravintolan jälkeen käytiin vielä leffassa katsomassa Public Enemies. Harmikseni tosin oikeasti huono elokuva. Alkupuolisko oli ihan jees ja sitä odotti että tästä kehkeytyy jotain, mutta hahmoihin ei keskitytty ja elokuva oli aivan liian pitkä - se junnasi pahasti paikallaan ja viimeisen tunnin sitä vain kiemurteli penkissä ja toivoi että tämä loppuisi jo. Paikoin näpsäkkä dialogikin oli nähty ja kuultu jo monessa leffassa aiemmin ja siltä vei tehoa se, että monesti pystyi jo ennalta arvaamaan mitä hahmot suustaan tulevat päästämään. Siirappisten kohtausten yhdistely elokuvaan ei myöskään toiminut sitten millään, kun elokuva ei onnistunut tekemään hahmoista sellaisia, joista oikeasti piittaisi yhtään. Noh, ei se mitään, elokuvissa on silti kiva käydä vaikka joskus huonoakin katsottavaa osuisi eteen.

Hotellissa simahdettiin nopeasti. Siellä oli pehmeät peitot ja muuten mukavaa, mutta ihan liian kuuma!

Seuraavana päivänä avokki joutuikin jo aamusella lähtemään junalla pois, koska hänellä oli töitä. Itse jäin vielä nukkumaan ja lukemaan kirjaa hotelliini ja sitten puoliltapäivin näin muutamaa kaveriani. Yhden, jota olen nähnyt ennenkin ja paria nettituttua. Käytiin kahvilassa ja Sokoksella ja sitten mentiin tämän nettipariskunnan kotiin. Siellä oli kolme 12-viikkoista kissanpentua ja ihastuin niihin täysin! Ne olivat tosi sosiaalisia ja tulivat itse tekemään tuttavuutta ja itse tulivat jopa syliinkin. Toki sylissä houkutteli niitä varmaankin lähinnä kamerastani lähtevä naru, mutta silti.

1250499728_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Hänet oisin halunnut matkaani.

Kamerastani loppui paristot, joten montaa kuvaa en enää kisseistä ehtinyt napata ja kissanpentujen tapaan nämä kyllä olivat maailman suloisimpia, mutta kameran eteen eivät halunneet rauhoittua. Tämä epeli nousi lopulta suosikikseni, koska kesken leikin kellahti selälteen levälleen syliini ja alkoi nukkua tuhisten ja kehräten. Awww. <3 Niin paljon olisin halunnut napata tämän mukaani, mutta ei minulla taida olla varaa kolmannen kissan rokotuksiin ja eläinlääkäreihin, ja omat kissanikin olisivat varmaan ainakin aluksi ihan kauhuissaan kuin moinen tulisi heidän reviirilleen.

Nyt sitten tosiaan kesäloma on ohi ja sen huomaa jo säästäkin. Sataa ja on viileää - syksy taisi jo tulla? No, onneksi tosiaan nämä kelit tulivat huomaavaisesti vasta tuon loman jälkeen. :)

Eilen oli viimeinen työpäiväni tähän mennessä pitkäaikaisimmassa työpaikassani ja fiilikset olivat ristiriitaiset. Toisaalta tuntuu helpottavalta päästä sieltä pois, koska tuo työ on aiheuttanut minulle mielettömät määrät stressiä tyhmistä syistä. Työntekijöiden kohteluun en ollut missään vaiheessa tyytyväinen ja tilanne vain paheni ajan kanssa. Silti työkaverit ja asiakkaat olivat mahtavia ja itse työnkuva kuin minulle luotu. Lopulta kaikesta huonosta huolimatta kyllä viihdyin siellä ja vetihän se aika haikeaksi sulkea ovet viimeistä kertaa.

Nyt jännittää kovasti uuden työn aloittaminen. Siellä on paljon uutta opittavaa, ihan kummallista kun en osaakaan ja tiedäkään kaikkea niin kuin ennen. Toivottavasti kaikki kuitenkin menee hyvin.